Hallitus ajaa sotelaivaa karille

Hallituksen politiikka pahentaa hyvinvointialueiden kriisiä. Jokainen hyvinvointialue on alijäämäinen, minkä takia alueiden on pakko tehdä toimenpiteitä talouden tasapainottamiseksi. Jokainen meistä on varmasti sitä mieltä, että toiminnan kehittäminen ja kestävä talouspolitiikka ovat kannatettavia asioita. Alueilla on kuitenkin käymässä nyt niin, että epärealistisen tiukka sopeuttamisaikataulu, sekä rahoitusleikkaukset ajavat sotelaivaa kohti karikkoa. Hyvinvointialueille on annettu säästötoimenpiteiden toteuttamiseen ja saavuttamiseen aikaa kaksi vuotta, joka on sosiaali- ja terveydenhuollon kaltaisella toimialalla täysin epärealistinen vaatimus. Samalla hallitus tavoittelee 1,4 miljardin euron säästöjä hyvinvointialueiden rahoitustason noususta leikkaamalla.

Riskinä on, että hyvinvointialueet vastaavat koviin säästövaatimuksiin hätiköidyillä ja lyhytnäköisillä toimenpiteillä. Näin on jo tapahtunut usealla alueella. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue lomauttaa lääkäreitään ja Keski-uudenmaan alueella päättyi juuri laajat YT-neuvottelut, joiden tuloksena 62 työsuhdetta irtisanotaan. Edellä mainitut ovat vain esimerkkejä kahdelta alueelta. Massiivisten alijäämien, sekä hallituksen epärealistisen tiukan talouspolitiikan myötä sotepalvelut tulevat heikentymään koko Suomessa.

Tällä hetkellä hyvinvointialueiden alijäämän arvioidaan olevan tänä vuonna 1,3 miljardia. Monilla alueilla on jo toteutettu leikkauksia, jotka aiheuttavat peruuttamatonta vahinkoa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille. Erityisesti lähipalvelut ovat vaarassa heikentyä.

Alueiden tilanne korjataan järkevällä päätöksenteolla, ei ideologian ajamalla pakolla!

Vaikka, monen hyvinvointialueen tilanne vaikuttaa epätoivoiselta, tilanteeseen on olemassa myös kestäviä ratkaisuja.

Ratkaisuja, joiden avulla alueiden tosiasiallista demokratiaa vahvistetaan, talous saadaan kestävämmälle tasolle, peruspalvelut turvataan, ja sopeutukset tehdään asukkaiden kannalta kestävällä ja inhimillisellä tavalla. Suurin vaikutusvalta on tällä hetkellä valtiontasolla, mutta myös aluetasolla tilanteeseen voidaan vaikuttaa monella tapaa:

Hyvinvointialueilla on tehtävä realistiset talousarviot ja palvelurakenteita on kehitettävä, mutta niin että alueella ei tehdä hätiköityjä ja ylimitoitettuja säästöpäätöksiä. Hutkimalla aiheutetaan vain haittaa lähipalveluille ja jopa vaarannetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuus.

Alueiden omaan tuotantoon pitää panostaa entistä enemmän. Monilla alueilla, kuten Keusotessakin yksi keskeisin syy menojen kasvuun on ostopalveluiden kalleus. Monella palvelualueella ostetun palvelun osuus on jo kestämättömällä tasolla, eikä hyvinvointialueilla ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa palveluiden hinnoitteluun. Oman tuotannon kasvattaminen on keskeinen tapa puuttua menojen kasvuun.

Vuokratyövoiman käytön väheneminen on välttämätöntä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen
riittävyyden turvaamiseksi. Kaikilla hyvinvointialueilla on yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa
tehtävä selkeät toimintasuunnitelmat siitä, minkälaisilla työnantajatoimilla hyvinvointialueet voivat
kasvattaa omaa vetovoimaansa työnantajana. Keusotessa palkkaharmonisointi on tehty ja palkkakehitys on pääasiassa hyvällä tasolla. Tämä lisää työnantajan pito- ja vetovoimaa, mutta jatkuvat, henkilöstön irtisanomisiin ja organisaation myllerrykseen johtavat yt-neuvottelut ovat todellinen uhka henkilöstön jaksamiselle ja sitä kautta henkilöstön saatavuudelle.

On selvää, että nykyisen hallituksen ideologisten valintojen takia, säästöjä joudutaan tekemään jatkossakin. Lisäksi Sote-uudistus ei ole vielä täysin valmis. Palveluissa ja organisaatioissa löytyy varmasti vielä kehittämisen paikkoja. Säästöjä tai kehittämistä ei kuitenkaan pidä tehdä enää yhtään alueiden asukkaiden tai työntekijöiden kustannuksella. Koska verotusoikeutta alueilla ei vielä ole, valtio rajoittaa merkittävästi päätäntävaltaa alueilla. Onkin entistä tärkeämpää, että jatkossakin hyvinvointialueilla päättävissä asemissa on ihmisiä, joilla on rohkeutta ja tahtotilaa varmistaa, että säästötavoitteet ja kehittämistarpeet toteutetaan kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.