Kuntia ja hyvinvointialueita ei saa alistaa uusliberalistisen talouspolitiikan hiekkalaatikoiksi

Julkinen sektori on tällä hetkellä melkoisen vaikeassa tilanteessa. Taloustilanne on heikko, eikä tilannetta helpota yhtään se, että hallitus leikkaa kunnilta ja alueilta monella tavalla.

Hyvinvointialueet onkin jo ajettu tilanteeseen, jossa ei pystytä toimimaan lakien mukaisesti:

Joko valitset lakisääteisten palveluiden heikentämisen ja jopa lakkauttamisen, tai jätät alijäämät kattamatta. Monella alueella onkin nähty paniikkisäästöjä, jotka ovat johtaneet henkilöstön irtisanomisiin, palveluiden lakkautuksiin ja heikennyksiin.

Myös kuntasektori on ahdingossa. Valtionosuuksia leikataan ja väestö ikääntyy. Vuoden alusta te-palvelut siirtyvät kuntien vastuulle. Monet peruspalvelut ovat leikkausuhan alla. Monessa kunnassa ja kaupungissa on esitetty heikennyksiä muun muassa kasvatukseen, koulutukseen ja kulttuuriin.

Kautta linjan oikeistopuolueet (lue persut ja kokoomus) ovat olleet leikkauspolitiikan kannalla. Yhtäkkiä onkin pakko leikata koulutuksesta, sivistyksestä, kulttuurista, harrastustoimintasta, sote-järjestöiltä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista.

Oikeiston ideloginen leikkauspolitiikka on likinäköistä politiikkaa.

Jokainen varmasti ymmärtää sen, että kun talouden kokonaistilanne on heikko, myös sopeutustoimia joudutaan tekemään.Heikko taloustilanne ei kuitenkaan oikeuta sitä, että kunnat ja hyvinvointialueet alistetaan oikeiston kannattaman uusliberalistisen talouspolitiikan hiekkalaatikoiksi.

Kuntien ja hyvinvointialueiden ei ole pakko leikata lapsilta, nuorilta, harrastuksista, sivistyksestä, kulttuurista tai ennaltaehkäisevistä peruspalveluista.

Talouden sopeuttamiseen on myös olemassa kestäviä keinoja: Oikeudenmukainen veropolitiikka, investointien järkevöittäminen, hallinnon ja organisaation tehokkuus, oman palvelutuotannon vahvistaminen/kehittäminen, ostopalveluista karsiminen, kolmannen sektorin hyödyntäminen, ennaltaehkäisevien palveluiden vahvistamien jne.

Ideologinen leikkaaminen ihmisten hyvinvoinnista ja ongelmien ennaltaehkäisystä ei ole kestävää politiikkaa.